Sunnuntaina 10.7. noin kello 9.00 lähdimme vanhempien kanssa ajamaan kohti Nurmijärveä. Määränpäänä oli persialaiskissoja kasvattavan naisen koti ja minun ensimmäisen oman kissan haku. Ovesta sisään astuessa ja olohuoneeseen mentäessä pieniä kissanpentuja vilisi jaloissa. Rupesin niitä huiskalla leikityttämään ja Leevi jyräsi kaikki. Vain hän sai leikkiä mun kanssa, kaikki huomio sille. Ei siinä kauaa nokka tuhissut kuin oltiin jo autossa kissan kanssa matkalla kotia. Noin kolmen tunnin ajomatkan aikana Leevi kävi sylissä nukkumassa vaikka ei ole kovin viisasta pitää kissaa vapaana autossa. Katti oli kuitenkin niin rauhallinen tapaus että pakko se oli hetkeksi aikaa ottaa. Ennen kuin kotiin päästiin oli käytävä ostamassa Leeville oma hiekkalaatikko, hiekkaa ja lelu. Tämän jälkeen olimme valmiita ajamaan kotia. Varmaan ensimmäinen asia mikä Leeviä oli vastassa oli perheen kääpiövillakoira Viljo. Sille katti päätti heti antaa kuonoon kun tuli liian lähelle tekemään tuttavuutta. Muiden kissojen kanssa tais tulla heti ihan hyvin juttuun, myöhemmin Leevistä tuli perheen pomo. Outoa ajatella että tästä on jo neljä vuotta ja syyskuun viimesenä päivänä kissan kuolemasta tulee vuosi täyteen. Harmillisen vähän aikaa saatiin olla yhdessä, mutta se lyhytkin aika on mittaamattoman arvokas.
Testi otsikko
Testi kommentti
VastaaPoista